Suomalaisen hevosen vetovoiman kehittämisestä
Mikko Varo
1947
Agricultural and Food Science
Oriiden vetovoiman periytymisestä. Hevosen vetokyvyn arvioimisessa on virhetekijöiden eliminoiminen erittäin vaikeata. Vetokokeessa saatu tulos ei riipu yksinomaan siitä lihasvoimasta, minkä hevonen kykenee kehittämään, vaan mitä moninaisimmat syyt saattavat aiheuttaa mittauksessa virheellisyyksiä, joiden seurauksena hevosen vetovoimasta saadaan joko liian huono tai liian hyvä käsitys. Myös luokittelu kantakirjaanottotilaisuuksissa tulee tästä syystä helposti virheelliseksi, mikä johtaa
more »
... työn hidastumiseen, jopa pysähtymiseenkin ja joka tapauksessa on omiaan vaikeuttamaan vetovoiman periytymisen toteamista. Niinpä Lonka (1, p. 22) on orinäyttelytulosten perusteella saanut 4-vuotiaiden isäja poikaoriiden vetovoimien vuorosuhteeksi vain r = + ja 4-vuotiaiden isien ja 5-vuotiaiden poikien vuorosuhteeksi r = Tämä osoittaisi, jos tulosta voitaisiin pitää oikeana, että hyvien vetäjien pojat eivät olisi heikkojen poikia voimakkaampia. Toisin sanoen jalostuksella ei käytännöllisesti katsoen voitaisi hevosten vetovoimaa kehittää. Kun vetovoima kuitenkin ilmeisesti on perinnöllinen ominaisuus, Lonka päättelee pienen vuorosuhteen johtuvan siitä, että harjoitus vetoon on epätasaista ja että vetokokeessa ei aina pyritä huipputuloksiin sekä että erilainen hoito, ruokintr ja työhön käyttö saattavat estää todellisen vetotaipumuksen esille saamisen. Vetovoimaa ilmaisevan vetotuloksen saavuttamisessa onkin epäilemättä harjoituksella ja työhön tottumuksella tärkeä, ehkä tärkein sija. Huonosti valmennetun hevosen osoittama vetokyky ei vastaa sen todellista vetotaipumusta. Myös puutteellinen ruokinta ja hoito alentavat suorituskykyä. Lisäksi se seikka, että omistajat säästääkseen hevostaan usein tyytyvät saavutukseen, joka vetokokeen osalta turvaa pääsyn I käyttöarvoluokkaan tai jota keskimääräisiin tuloksiin nähden voidaan pitää hyvänä, on omiaan vaikuttamaan vetotuloksiin huonontavasta Läheskään kaikki huippuluokan vetäjät eivät näin ollen erotu suuresta, keskinkertaisesta massasta. Jos näiden virhetekijöiden osuutta tuloksiin voitaisiin rajoittaa,
doi:10.23986/afsci.71234
fatcat:zmkahauilrei5gqbwnhlsv63m4