Kahden etunimityypin yleistyminen ja suosionvaihtelu

Maija Sartjärvi
unpublished
Tässä artikkelissa selvitän ja vertailen, miten kaksi naisennimityyppiä ovat synty­ neet ja yleistyneet ja miten niiden suosiot ovat vaihdelleet. Tutkimuskohteenani ovat kaksi tavuiset ija­loppuiset naisennimet (kuten Eija, Raija, Tuija), joita kutsun Seija­ tyypiksi, ja kaksitavuiset nja­loppuiset naisennimet (Anja, Pinja, Ronja), joita kutsun Anja­tyypiksi. Monesti ihmisillä on selkeä käsitys siitä, mitkä nimet ovat suosittuja milloinkin. Nimi muoti on muotia siinä missä esimerkiksi
more » ... kin: nimien suosio aaltoi­ lee, ja vanhat muotinimet voivat palata myöhemmin takaisin muotiin. Nykyään nimi­ valintojen ulkopuolelle saatetaan jättää esimerkiksi Raija-, Eija-ja Seija­nimet, jos nimen antaja yhdistää ne ennemmin vanhaan naiseen kuin pieneen lapseen, sekä myös Pinja-ja Tanja­nimet, jos ne ovat olleet yleisiä nimenantajan sukupolvella. Toisaalta esimerkiksi Ronja on melko suosittu nimivalinta 2000­luvun alussa, minkä vuoksi nimi saattaa tuntua liian tavalliselta nimeltä tai muistuttaa 2010­luvun nimenantajia jostakusta tutusta henkilöstä. Todennäköisimmin nimenantajat valitsevat nimen, joka tuntuu uudelta, ehkä erikoiseltakin ja siksi kauniilta, ja usein erikoista nimeä etsies­ sään nimenantajat päätyvät tiedostamattaan antamaan senhetkisen muotinimen, joka on juuri yleistymässä. Näin syntyy nimien suosionvaihtelu. Usein nimimuoti suosii kerrallaan samankaltaisia etunimiä. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi Ella, Elli ja Emma tai Eetu ja Veeti ovat olleet suosiossa samoihin aikoi­ hin eli 2000­luvun alussa. Kiviniemi on todennut (2006: 173), että tietyn ajan suo­ situimmat nimet nostavat muiden samantyyppisten nimien suosiota ja jos sellaisia ei ole käytössä, niitä voi syntyä ikään kuin tyhjästä. Suosittu nimi voi siis myös mo­ tivoida uusien samantyyppisten nimien muodostumista: esimerkiksi Meija­nimen ensi esiintymä osuu niihin vuosiin, jolloin Maija­nimen yleistyminen on ollut voi­ makkaimmillaan. Suomen kielessä on useita samanloppuisten nimien rykelmiä, joita voi kutsua etu­ nimityypeiksi ja joiden mallin mukaan voidaan muodostaa uusia etunimiä. Ilmiötä voi kutsua myös etunimimuotiksi: on olemassa jokin teoreettinen etunimimuotti (esi­
fatcat:ijjm7s2luvbdrmjqqbdvkpogoq