ru raamattua") kuten 70-luvulla asian ilmaisin, toivoakseni ehdin lukea kirjan vielä kertaalleen. Pääskytänrinne perjantaina aamupäivällä Matkalaukkuprofessorin 'kotiintulo' merkitsee ensimmäiseksi postin nostamista lattialta: kolme päivää Jyväskylässä-miten Toiset silläaikaa sekaantuvat elämään, se näkyy yksineläjälle postissa. Tällä kerralla vähän. Mutta Hesari karhuaa 'kolmea johtavaa intellektuellia' -kas kun eivät ole panneet Saarisen 49 nimen listaa valmiiksi mukaan. Kaiken sortin

more »

... ja ja kyselyjä pitää boikotoida tai sabotoida, jälkimmäistä nyt sen verran ettei Fiihrereitä voi kolmea kerralla olla ... No, luin vielä valikoiden Saarista Tampereen kahden puolen. Lopetan tölväisyt, yhtämieltäolemisia ei kannata noteerata, esseistä on vaikea syntetisoida mitään. Tusinafilosofien universaalisesta retoriikasta Saarinen kuitenkin a i k a l a i s u u d e s s a a n eroa edukseen. Kenen kanssa ja minkä suhteen aikalaisuus noteerataan, sen suhteen hän kyllä voisi olla yksilöllisempi. "Edes presidentin virka ei ole niin houkutteleva että siihen voisi sanoa pyrkivänsä" (s. 73). Vähän samaan liittyen sanoin joskus: "Suomessa on helvetin nynnyjä poliitikkoja". Ne joko esiintyvät 'asiantuntijoina eduskunnassa' tai kaipaavat tutkijoilta 'tietoa siitä mitä mieltä pitäisi olla'. "Poliitikot olisi ensin politisoitava" kirjoittaa Kurt Hiller joskus v. 1910 tienoilla. Korhosen Pekan Galtung-lisurissa oli puhetta 'periferian absoluuttisuudesta'. Tavallaan me Saarisen kanssa kuvastamme sitä, Saarinen vaatimuksineenja meikäläinen irtisanoutumisineen-(vrt. Politiikka l/1988:n juttuni 'neljä A:ta'). Toisaalta me sitten tietysti vastustamme esprit de serieuxia, 'asialinjaa' 'pelin politiikan' hyväksi ..