Vienan-Karjalan joikusävelmistä (1916)

A. O. Väisänen
1992 Etnomusikologian vuosikirja  
VIENAN-KARJALAN JOIKUSÄVELMISTÄ (1916) Vienan-karjalaisen joiun käsittämiseen ei riitä Lapin samannimisen laulunlajin tunteminen. Etenkin sävelmät näyttävät ensi silmäyksellä olevan kokonaan vailla sukulaisuutta. Fil. toht. A. Launis on osoittanut, että pentatonisuus on jälkimmäisen joiun tunnusmerkillinen piirre, samaten huomaamme, tarkastellessamme L:n keräämää ja julkaisemaa sävelkokoelmaa "Lappische Juoigosmelodien" että sen toisena yleispiirteenä on suppea muotorakenne. Vienan-karjalainen
more » ... Vienan-karjalainen joiku edustaa kehittyneempää kantaa. Tärkein niistä harvoista vertauskohdista, joita molemmista mainituista joiuista on löydettävissä, on säkeiden välinen refrängi täyteäännähdyksineen. Vienan-karjalaisessa joiussa sitä nimitetään "hehetykseksi", ehkä siitä syystä, että korusävelkuvioitten laulannassa käytetään useimmiten tavuja he-he, siis kuten Suomen laulukin tekee. Hehetyksessä ilmenevät yleensä sävelmän luonteenomaisimmat käänteet, ja siitä tunnnetaan kussakin kylässä, ketä nuorta miestä kulloinkin joiutaan. Wagnerin nimitystä käyttääksemme on hehetys joiunnan johtoaihe. Lappalaisjoikuja säveltää "nuotin" muille-Esitelmä Musiikkitieteellisen seuran kokouksessa maaliskuussa 1916. Julkaistu Uudessa sävelettäressä 5- 6. 1916. s. 118-119.
doi:10.23985/evk.101012 fatcat:uvvhakilxzgjdpjpwjwqx4vqwa