Uuno Kailaan runouden tulkitsijat ovat miltei yksimielisesti tulleet siihen tulokseen, että Kailas ei varsinaisesti ollut luonnon"'.' runoilija ja että häneltä jopa varsin suuressa määrin puuttui luonnontaju.1 Elämäkerran kirjoittaja, tohtori Niinistö, toteaa sitä paitsi, että meri ei Kailaan runoudessa ole mitenkään keskeinen symboli.2 Mitä tulee nimenomaan luonnontunte~n ilmenemiseen Kailaan lyriikassa, on tutkijoiden löytämä aines siinä suhteessa todellakin niukka. Se elävä, luonnonläheinen

more »

... loora ja fauna, joka monelle lyyrikolle on merkinnyt suoranaista luomisvoiman ehtoa, on Uuno Kailaan jättänyt melkein kokonaan välinpitämättömäksi. Kuitenkin täytynee olettaa, että elämyspohja ei saattanut jäädä hänelle vieraaksi. Runoilija joutui maaseudun lapsena jo varhain lähelle luontoa, joskin kotiseutu oli kasvullisuudeltaan köyhää ja jylhän erakkomaiseman kaltaista.s Uuno Kailaan runoissa ovat kuitenkin ylen harvinaisia kukat, puut, linnut ja muut tutut maiseman yksityiskohdat. Näihin puuttuviin maisemalmvauksiin voidaan vielä liittää sisämaan rikkaat vesistöt. Tätä taustaa vasten kannattaa sitäkin suuremmalla syyllä kiinnittää huomiota hänen lukuisiin merikuvitelmiinsa. Itse asiassa elämäkerran kirjoittaja on oikeassa siinä, että kiinteästi kiteytettyjä merimaisemia ja luonnontunteen läpäisemiä merellisiä kuvia on Kailaan runoudessa verraten vähän. Mutta meri esiintyy Kailaalla joka tapauksessa harvinaisen usein eri yhteyk-s1ssa, ja eritoten sen merkitys vertauskuvallisesti on useinkin syväJ.linen ja hänen persoonallisuuttaan valaiseva.