Taking the Language of the Past Seriously: The Linguistic Turns in Finnish and Swedish History Dissertations, 1970–2010

Kenneth Partti
2020 Ennen ja Nyt: Historian Tietosanomat  
Vuonna 1969 Osmo Jussila väitteli Helsingin yliopistossa väitöskirjallaan, joka käsitteli 1800-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan perustuslakeja ja niistä esitettyjä suomalaisia ja venäläisiä tulkintoja. Jussilan väitöstutkimus oli uusi avaus paitsi rohkean temaattisesti ja ajan poliittiseen tilanteeseen peilautuen, mutta huomattava myös tutkimusmenetelmiltään. Jussilan mukaan tärkein ja toisinaan ainoa linkkimme menneeseen on kieli, jota menneisyyden ihmiset ovat puhuneet ja kirjoittaneet. Kieli
more » ... irjoittaneet. Kieli välittää tietoa menneisyydestä, mutta menneisyyden kielen käyttäjät eivät ole enää selittämässä sanojaan meille. Emme siis välttämättä aina tiedä, mitä kukin toimija on tarkalleen ottaen tarkoittanut, kun hän on jotain tiettyä sanaa käyttänyt. Sanat ja käsitteet muuttuvat aina yhteiskunnan mukana. Jussila esitti väitöstutkimuksessaan kuvaavan esimerkin. Hänen mukaansa niinkin selkeiltä kuulostavat sanat kuin "Suomi" ja "Suomen valtio" tarkoittivat 1800-luvun perustuslakikeskusteluissa eri asioita suomalaisille ja venäläisille. Edelleen, keskeiset sanat ja käsitteet ovat pitäneet sisällään aina jotain muuta kuin nykyhetkessä. Anakronismin, eli jonkin asian sijoittamisen väärään aikakauteen, vaara piilee siinä, jos käsittää sanan "Suomi" sisältävän 1800-luvun kontekstissa saman sisällön kuin miten me ymmärrämme sanan "Suomi" merkityksen vuonna 2020. Keskeinen kysymys siis on, mitä käsitteet ovat tai eivät ole sisältäneet aina kulloisenakin ajankohtana. Menneisyyden kieli voi johtaa meitä harhaan, mikäli emme ole valppaina. Jussilan väitöstilaisuus osui ajankohtaan, jolloin historiantutkimuksen puolella alkoi tutkimusmenetelmien ja teorioiden osalta niin kutsuttu kielellinen käänne. Ulkomaisessa, lähinnä brittiläisessä, saksalaisessa, ranskalaisessa ja yhdysvaltalaisessa historiantutkimuksessa, tämä muutos alkoi 1970-luvun taitteessa. Mutta mikä sitten on tämä niin sanottu kielellinen käänne ja mitä se pitää sisällään? Tähän ei ole aina helppoa antaa tarkkaa ja yksinkertaista vastausta. Peruslähtökohtana on kuitenkin se, että kieli, sanat ja puheet eivät ole pelkästään neutraaleja kommunikaatiovälineitä -kieli ja sen historiallisuus otetaan vakavasti ja kielelle annetaan keskeinen rooli analyysissa. Menneisyyden ihmisten käyttämää kieltä ei siis ymmärretä enää pelkkänä sanoman välittäjänä vaan aktiivisena tekijänä ajatusten ja toiminnan yhteydessä. Uudet sanat puolestaan heijastavat ajattelutapojen muutoksia, samoin sanojen merkitysten muuttuminen. Kiteyttäen, kieli ja käsitteet eivät pelkästään ilmaise vaan myös luovat todellisuutta.
doi:10.37449/ennenjanyt.90615 fatcat:s5swbskpyrdsfeksxpw2fpotgm