Suomen peltojen maalajit, muokkauskerroksen syvyys ja maan happamuus

Reino Halonen, Taneli Juusela
1957 Agricultural and Food Science  
Maataloushallituksen vesiteknillinen tutkimustoimisto suoritti syksyllä 1954 peltojen kuivatustilaa koskevan selvittelyn koko maassa. Tutkimuksessa käytettiin otantamenetelmää siten, että peltojen kuivatukseen liittyvät kysymykset selvitettiin yhdellä peltolohkolla maan kutakin tuhatta peltohehtaaria kohti. Tutkittavien peltolohkojen eli ns. tutkimuspisteiden luvuksi saatiin vuoden 1950 peltoalan perusteella 2.430. Nämä ryhmitettiin viiden pisteen ryhmiin ja kunkin ryhmän alkupisteen paikka
more » ... upisteen paikka arvottiin kartalla siten, että kuhunkin kihlakuntaan tai sen osaan tuli keskimäärin 1 piste jokaista 5.000 peltohehtaaria kohti. Alkupisteiden sijainti maanviljelysinsinööripiireittäin ilmenee kuvasta 1, johon on myös merkitty maanviljelysinsinööripiirien nimistä käytetyt lyhennysmerkit. Yksityiskohtaisen tutkimuksen kohteeksi valittiin avo-ojitetulla lohkolla tyypillinen sarka, salaojitetulla alueella todennäköinen entinen sarkasuunta ja ojattomalla alueella suurimman putouksen suunta. Maalajitutkimusta varten otettiin näytteet kahdesta kohdasta, joiden etäisyydet peltolohkon yläpäästä ja alapäästä olivat 1/4 peltolohkon pituudesta edellä mainitussa suunnassa. Salaojitetulla ja ojattomalla pellolla meneteltiin vastaavasti. Molemmista kohdista otettiin kaksi noin kilon painoista maanäytettä. Toinen näytteistä otettiin viistoon leikatun kuopan reunasta koko muokkauskerroksesta, jonka pystykorkeus samalla mitattiin 1 cm:n tarkkuudella, ja toinen näin kaivetun kuopan pohjalta sen jälkeen kun muokkauskerroksen alapuolelta oli ensin poistettu maata noin 10 cm. Jälkimmäinen näyte otettiin kivennäismaasta, jos turvetta oli vähemmän kuin 30 cm. Peltolohkon maalaji on määritetty sen alaosasta jankosta otetun näytteen perusteella ja merkitty edellisen mukaan kivennäismaaksi, jos lieju-tai turvekerroksen vahvuus oli vähemmän kuin 30 cm. Kivennäismaalajien lajitekoostumus on selvitetty areometrimenetelmällä käyttäen peptisaattoriliuoksena Na 4 P 2 0, +lO H 2 O. Tulosten esittelyssä on käytetty ns. maalajikolmiota (kuva 2), jonka vasemmanpuoleisen sivun asteikko osoittaa savilajitteen, oikeanpuoleisen hiesulajitteen ja kantasivun asteikko hiedan ja sitä karkeampien lajitteiden yhteismäärän prosentteina tutkitun maanäytteen painosta. Hietaa karkeampien lajitteiden osuus on
doi:10.23986/afsci.71420 fatcat:p5oulsx5mndatlbei2bx5k37pe