Rytyytämme venäläisen (itäsiperialaisen) kuun alla venäläistä (itäsiperialaista) hiekkatietä lähes jousettoman GAZ-kuorma-auton lavakopissa kohti Ustj-Omtsukia. Tämä koettelee selkälihaksia, mutta on silti lähes lepoa (muutamat yrittävät jopa nukkua): hetki sitten onnuimme lavakoppiautollamme alas tulvien uurtamaa ja hevosenpään kokoisten irtokivien pohjustamaa Butugytsagin tietä NKP:n Ustj-Omtsukin piirin entisen ensimmäisen sihteerin Gennadij G:n pitäessä tunnelmaa yllä kertomalla

more »

... Palaamme Butugytsagin leiriltä. Oppaamme Gennadij G. hahmotteli retkipäiväkirjaamme sen kartan. "Nizhnyi Butugytsag", leirin alin osa, oli Terrasovyi-joen laaksossa harvaa lehtikuusimetsää kasvavalla alangolla. Täällä oli leirin infrastruktuuri kuten sähkölaitos, varastot ja korjaamot. Alaleirin parakit olivat puisia eikä niistä enää ole näkyvissä kuin kuloheinän peittämiä kumpuja. Noin seitsemän kilometriä ylävirtaan yhdytämme Besin sivujoen. Laakso on jo kaventunut, ja sen pohja kohoaa muutaman kymmenen asteen kulmassa kohti vuorten huippuja. Joet ovat sydänkesällä kutistuneet puroiksi. Tässä oli uraanirikastamo; uraanimalmi louhittiin sivummalta Bes-joen laaksosta. Tri B. käy mittaamassa rikastamorakennuksen radioaktiivisuuden. Taustasäteilyä ei ole sen enempää kuin ympäristössä, mutta entisen rikastamon pihalla on muutamia ruostuneita, voimakkaasti säteileviä tynnyreitä. Jatkamme puronotkoa ylöspäin laakson ylimmälle tasanteelle, joka on juuri puuraj an tuntumassa, selvästi metsärajan yläpuolella. Tasanteen ympärille kiertyvät vuorenhuippujen kaljut rakkarinteet. Puron varressa kasvaa kurjaa lepikkoa. Tässä oli "Verhnyi Butugytsag", yläleiri. Parakit ovat jäljellä, koska ne on rakennettu kivestä: puolimetriset seinät, kalterit ikkunoissa, ympäristö täynnä ruostuneita piikkilankoja. Leiri ei lopu tähän. Jatkamme muutamia kilometrejä toisen sivujoen, Shaitanin, vartta ylöspäin, loppumatkan kuusikymmenasteista louhikkorinnettä kontaten. Vuoriston huipulla, noin 1500 metrin korkeudessa on "Gomjak", leirin tinakaivos. Harjanteella ammottaa useita suuria kaivoskuiluja. Takainen rinne on kaivuujälkien rikkoma kuin keväinen myyräpelto. Kaikkialla lojuu ruostuneita ratakiskoja, vinttureita, vaijerin pätkiä, lapion teriä, kaivoslamppujen kehikoita, roinaa. Tinamalmin rikastamo "Karmen" oli vastakkaisella alarinteellä, huipulta käsin näkymättömissä. Myös Gomjakin asuinparakit on rakennettu kivestä: puolen metrin paksuisia seiniä vuoren laella törröttämässä, kalterit ikkunoissa. Tunnistamme vartijoiden asumukset siitä, että ne on ympäröity moninkertaisella piikkilangalla. Vankien karkaaminen ei ollut Gornjakissa ongelma, vartijoiden ja ruokavarastojen suojaaminen sen sijaan oli. Täällä on lunta 10 kuukautta vuodessa. Täällä tuulee aina. Miten mahtoi sujua eläminen umpikivestä rakennetuissa kopeissa 40 asteen pakkasessa? Toiko joku vankien asumuksiin polttopuita? Mistä? Gennadij G:n tietämän mukaan Butugytsag oli asuttu 30-luvun lopulta 50luvun puoliväliin. Vankeja oli kerrallaan lähes 10 000. Tri B. esitti tinakaivok-