Aina joku maksaa-tiedejulkaiseminen murroksessa

Kirsti Salmi-Niklander
2008 Kasvatus & Aika   unpublished
Tieteellinen julkaiseminen käy läpi intensiivistä muutosprosessia, jonka vauhdissa tutkijoi-den ja julkaisijoiden on työlästä pysyä. Avoimen verkkojulkaisemisen tekijänoikeuskysy-myksiä selvitettiin seminaarissa Helsingissä lokakuussa 2008. Vilkas keskustelu osoitti, et-tä tiedejulkaisemisen uusilla ilmiöillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Open access on vaikeasti käännettävä ilmaisu, vaikka yleisesti on puhuttu tiedon avoi-mesta saatavuudesta. Periaate on ylevä ja demokraattinen:
more » ... raattinen: veronmaksajien rahoilla tuotettu tieto täytyy olla kaikkien kiinnostuneiden saatavilla maksutta ja mahdollisimman helposti. Internet tarjoaa tähän loistavat mahdollisuudet. Verkossa uudet tutkimustulokset ovat heti luettavissa ja hyödynnettävissä eri puolilla maailmaa ilman painatuskuluja, postimaksuja ja kaukolainoja. Myös opinnäytteet pääsevät nopeasti tutkimusyhteisön käyttöön. Verkkojul-kaisemisen helppous ja halpuus on kuitenkin pettävää. Ilmaista julkaisua ei ole kuten ei ole ilmaista lounastakaan, korostettiin monissa alustuksissa. Aina joku maksaa tieteen tuotta-misen, jalostamisen ja julkaisemisen. Opinnäytteiden julkaiseminen verkossa palvelee sekä tiedeyhteisöä että ulkopuolisia lu-kijoita. Tampereen yliopisto on tässä suhteessa edelläkävijöitä, ja sikäläistä opinnäytteiden julkaisutoimintaa esitteli kustannuspäällikkö Outi Sisättö. Julkaiseminen on vapaaehtoista, mutta sen vastalahjaksi annetaan tutkielmasta tietty määrä sidottuja kappaleita. Kieltäyty-miset liittyvät usein tiedon luottamuksellisuuteen. Yllättäen yleisin syy on kuitenkin tekijän oma käsitys tutkielman huonosta laadusta, jonka takia sitä ei haluta esitellä ulkopuolisille. Helsingin yliopisto siirtyy ensimmäisenä Suomessa vuoden 2010 alusta pakolliseen rin-nakkaisjulkaisemiseen: kaikista yliopiston henkilökunnan julkaistuista artikkeleista on tal-letettava kopio julkaistavaksi yliopiston verkossa. Käytännössä nämä rinnakkaisjulkaisut ovat kaikkien lukijoiden ulottuvilla. Vaikka niiden käyttö on rajoitettu tutkimukseen ja ope-tukseen, yliopisto ei voi tätä valvoa. Ulkomailla tähän järjestelmään ovat siirtyneet mm. Harvardin yliopiston humanistinen tiedekunta ja Stanfordin yliopiston käyttäytymistieteel-linen tiedekunta. Marjut Salokannel Kansalliskirjastosta perusteli rinnakkaisjulkaisemista sillä, että ny-kyisessä käytännössä yliopistot ja välillisesti veronmaksajat maksavat tiedon tuottamisesta kahteen kertaan: ensin tutkijoiden palkkoina ja laitoskuluina ja sitten julkaisumaksuina. Tutkijoiden velvoitteeksi jää rinnakkaistallentamisen pidättäminen kustannussopimuksissa. Kustantajille voidaan kuitenkin myöntää nk. embargo eli etumyyntioikeus 6-12 kuukautta julkaisun ilmestymisen jälkeen. 43
fatcat:hxmii3gbsvcxplhzxgnxxv3i6q